Kysymyksiä vastauksiin Jos et ymmärrä, ihmettele

Unohtuuko Talvivaara-kritiikissä humaanisuus?

 

Voisi kuvitella, että viime päivät olisivat olleet Talvivaara-kriitikoille voimaannuttavia ja positiivisia. Virallinen media on viimeinkin alkanut esittää Talvivaarasta samoja kysymyksiä, joita pienessä piirissä on tahkottu jopa vuosia. Miksi tämä voitto silti tuntuu ontolta? Koska ei ole mitään "voittoa". [Versio tästä kirjoituksesta julkaistu myös Zygomatica-blogissa].

 

Kysymykset ovat täsmälleen oikeita: ennen muuta, toimiiko bioliuotusprosessi oikeasti Kainuun raa'assa ilmastossa? (Ks Ylen eilinen MOT-ohjelma).  Olin itse Suomen luonnonsuojeluliiton kokoamassa ryhmässä, joka kirjoitti ohjelmassa mainitun äärimmäisen skeptisen raportin (ks Talvivaara 30; itse raportti täällä). MOT piti raporttia uskottavana. Onko tämä ryhmälle "voitto"? 

 

Ei varsinaisesti. Kaiken tämän mediakuumotuksen takaa helposti unohtuu, että Talvivaarassa kukaan ei “voita”. Ryhmä on saattanut olla teknisessä mielessä oikeassa, mutta so what? Media ryntäilee nyt paikan päällä (viitisen vuotta myöhässä), penkoo ja polkee kaiken alleen, ja ensi viikolla on luultavasti polkemassa alleen jotakin muuta jossakin muualla. Kainuuseen jää vain paha mieli, pilaantunut luonto, ja inhimillinen tragedia.  

 

Yhtiö on ehkä ollut megaluokan vedätys, mutta varsinaisia vedättäjiä lienee vain kourallinen. Uhreja taas on tuhansia tai kymmeniä tuhansia, ja alueen luonto. (Lisäksi asiaa penkovalta heikkenee väistämättä luottamus lailliseen järjestelmään, mikä on todellinen menetys sekin). En ole perumassa sanaakaan hyytävästä kritiikistä, jota olen esittänyt ennen muuta täällä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/. Tässä tilanteessa on kuitenkin kyettävä olemaan myös humaani.

 

Juuri tähän tilanteeseen sopinee Luonnonsuojelija-lehdessä tällä viikolla julkaistu kolumnini, jonka lehden luvalla julkaisen myös tässä.

 

Mitä Talvivaarassa oikein tapahtuu?

[Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2.12.2013]

 

Talvivaaran tilanne on tätä kirjoittaessani vielä täysin auki: Yritys on hakenut velkasaneeraukseen, mutta ei ole tietoa, pääseekö se siihen. Tässä vaiheessa selvää on ainoastaan se, että tilanne ei ole kenenkään kontrollissa. Kaoottinen tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. Näyttää melko selvältä, että Kainuun maakunta tulee kärsimään monella tasolla: ympäristöllisellä, taloudellisella, ja inhimillisellä.

 

Mikä Talvivaarassa sitten meni pieleen? Tähänkään kysymykseen tuskin saadaan vastausta pitkään aikaan, jos koskaan. Syyllisten etsiminen on sinällään täysin turhaa. Olennaisempaa on estää tilanteen toistuminen. Tässä vaiheessa on selvää lähinnä se, että koko koneisto on pettänyt.

 

On realismia, että kaivosala rasittaa aina luontoa. Toisaalta suomalainen yhteiskunta tarvitsee metalleja. Ympäristöluvilla ja valvonnalla yhteiskunta pääseekin määrittelemään, kuinka paljon ympäristöhaittoja se on valmis sietämään metalleja saadakseen. Jos luvat myönnetään asiantuntevasti, valvonta on tiukkaa ja osapuolet toimivat lainmukaisesti, saadaan kompromissi, jonka kanssa pystytään elämään.

 

Talvivaarassa tämä kokonaisuus ei toiminut. Kaivoksella on ollut ympäristöongelmia käytännössä koko toiminnan ajan. Hajuhaittoja, sulfaattipäästöjä, allasvuotoja, raskasmetalleja, jätevesiä, vuotavia patoja, sadeongelmia, kuivuusongelmia. Lupien myöntämisvaiheessa on ollut sekavuutta. Valvontaviranomaiset näyttävät olleen voimattomia estämään ympäristön pilaantumista. Poliisi tutkii asiaa – kovilla rikosnimikkeillä.

 

Talvivaara on vähintäänkin opetus siitä, että jos kaivosalalla syntyy ympäristöongelmia, ne voivat räjähtää käsiin nopeasti. Lakeja ja käytäntöjä on pakko muuttaa, jos halutaan säilyttää käsite ”vastuullinen kaivosteollisuus”. Ennen muuta viranomaisilla on jatkossa oltava paremmat edellytykset puhaltaa peli poikki, jos tilanne alkaa lipsua hallinnasta. Kaivosalalle on myös luotava järjestelyjä, joissa massiivisillekin ympäristövahingoille löytyy aina selkeä maksaja.


Itse toivon, että valtiolta löytyy myös vastuullisuutta tukea Kainuun maakuntaa siinä kaoottisessa tilanteessa, joka sillä on edessä. Talvivaaran katastrofi ei ole tavallisten kainuulaisten vika, ja tämäntyyppisissä tilanteissa koko yhteiskunnan on tultava vastaan.

 

Jakke Mäkelä (FT) on Suomen Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Lähinnä esiin nousee kysymys, miksi työllistää tuhansia ja taas tuhansia maakunnallisen ja valtiollisen tason lupa- ja valvontaviranomaisia, jos he kerran eivät hoida työtään?

Vai hoitavatko he valikoivasti? Jos niin, ollaan virkamiehen lakisääteisen puolueettomuuden ytimessä ja voidaan todeta virkavelvollisuutta rikotun jos pelkästään siinä jos yritysten kohtelu ei ole ollut puolueetonta, eli Talvivaaraa ja vastaavia alueellisia ja valtakunnallisia "näytösprojekteja" on suosittu.

Äkkiseltään tuntuisi parhaalta seuraava lääke:

- selvät lupaehdot, mutta rajut ja selvät sanktiot niiden rikkomisesta
- vähemmän säätelyä ja säätelijöitä, mutta sääntöjen rikkomisesta peli poikki heti ja kovat korvaukset
- poliittiset kytkökset eli valtion, sen virkamiesten ja poliitikkojen henkilökohtainen sekaantuminen rangaistuksen uhalla kiellettävä
- valtion ei pidä sekaantua kaupallisiin hankkeisiin ylipäätään

Käyttäjän jakkemakela kuva
Jakke Mäkelä

Osittain olen samaa mieltä, mutta heti kun mennään konkretiaan ja katsotaan todellisuutta niin ei se ole niin yksinkertaista.

-Valvojia ei todellakaan ole tuhansia ja tuhansia, vaan pikemminkin kourallinen. Pahimmillaan Talvivaaraa on pystynyt Kainuun ELYssä seuraamaan vain yksi ainoa tarkastaja (eikä tilanne ole olennaisesti parantunut). Siis rivivalvojat ovat ihan samalla lailla uhreja kuin muutkin. Kuka haluaisi tehdä toivotonta työtä ympäri vuorokauden ilman mitään onnistumisen mahdollisuutta, ja samalla olla kaikkien sylkykuppina?

-Ei se ole virkavelvollisuuden rikkomista, jos johtotaso ei yksinkertaisesti ole antanut mitään mahdollisuuksia onnistua. Työ- ja elinkeinoministeriöllä vastaa ELYistä, ja sillä on ollut pari vuotta aikaa lisätä resursseja Kainuun ELYyn, mutta pienenlaisesti on tapahtunut. Jos ylipäätään halutaan "syyllisiä" etsiä, niin perkaamisen pitää _alkaa_ ministeriötasolta. Ja siitä alaspäin sitten lähinnä katsotaan, että oliko tehtävä mahdoton.

-Lupaehdot ovat käytännössä aivan selvät. Niiden rikkomisesta vain ei ole tullut sanktioita. Sanktioiden määrääminen on viime kädessä täysin yhden miehen takana (Kainuun ELY-keskuksen pääjohtaja) joten siitä suunnasta kyselyä voisi aloittaa.

-Ei voida tietää onko sääntöjä rikottu, ellei joku valvo... Korvausten suhteen nykysysteemi on järjetön. Nyt ei esimerkiksi ole selvää tietoa, joudutaanko velkasaneerauksessa tai konkurssissa ollenkaan korvaamaan ympäristövaurioita. (Ympäristö ei ole velkoja). Käytännössä tulee monen vuoden oikeusprosessi ennen kuin selviää korvaako yhtiö yhtään mitään. Siinä ajassa valtio joutuu joka tapauksessa korjaamaan ne. Rahoja saa sitten takaisin 2020-luvulla, jos saa.

-En ole ihan varma, mitä tuo poliittisten kytkösten kieltäminen tarkoittaisi. Nythän osa ongelmaa on, että valvonta on viime kädessä yhden miehen takana (Kainuun ELYn pääjohtaja), ja häntä ei lain mukaan pysty ohjeistamaan kukaan, ei yhtään kukaan. Jos olisi edes teoriassa keino kyseenalaistaa tilanne, niin se voisi olla toisenlainen. Nyt hommaa ajaa hirviömäinen byrokratiakoneisto johon kukaan ei voi vaikuttaa.

-Valtio ja kaupalliset hankkeet näyttävät olevan aikamoinen katastrofi. Puhdas valtionyhtiö tosin voisi ollakin toimiva, mutta nykyinen Solidum-tyyppinen ratkaisu on järjetön. Joko ollaan mukana ja vastataan toiminnasta 100%, tai sitten ei olla, mutta ei tällaista ihmesekamelskaa.

Jos nyt itse ajattelisin mikä olisi järkevää, niin USA:n Environmental Protection Agencyn kaltainen erittäin tiukka ja ammattitaitoinen ja riippumaton viranomainen. EPA on iso, mutta Suomen väkilukuun suhteutettuna vaatisi vain noin 300 ihmistä eri puolilta Suomea. Ei täydellinen ratkaisu, mutta sillä voisi estää varsinkin näiden paikallisten pekkarointien vaikutuksia aika lailla.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Kyllä ainakin minun logiikallani tuo Kainuun ELY-keskuksen päällikkö on jonkinlaiseen virkavelvollisuuden rikkomiseen syyllistynyt. Vai onko miehen työnkuva sellainen, ettei sitä mikään etiikka rajoita niin ei voida syyttää minkään velvoitteen rikkomisestakaan?

Käyttäjän jakkemakela kuva
Jakke Mäkelä Vastaus kommenttiin #3

Vaikea on tietää, kuka on syyllistynyt mihinkin -- poliisitutkintahan valmistuu piakkoin, mutta todennäköisesti siinä on kyllä keskitytty vain Talvivaaran ylimmän johdon tekemisiin. Tarpeeksi korkea virkamies on suht koht koskematon.

Oikeastaan ei ole niinkään edes olennainen kysymys että onko joku johtaja syypää, vaan se että systeemi on järjenköyhä: on täysin demokratialle vieras ajatus, että on olemassa yksi ainoa virkamies jonka päätöksistä ei voi käytännössä mitenkään valittaa.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli Vastaus kommenttiin #4

Tuota järjenköyhyyttä on systeemissä aika paljon muuallakin.

Toimituksen poiminnat